Oman pihan ihanuus

Olen onnellinen omasta pihasta. Ihanaa ollut laittaa kasveja multaan, tehdä terassia, laatoittaa, asetella mukulakiviä, nähdä kaiken työn olevan vaivan arvoista ja kasvavan. Enää ei kerrostalot houkuta, isompi piha kylläkin.......

Neljät

Neljän sarjoja on ollut hauska lueskella muiden blogeista.

Tässäpä neljiä asioita minusta.

Neljä niistä useasta työstä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
- raksahommia
- lastenhoitoa
- kassaneiteilyä
- tippaiitana

Neljä erilaista paikkaa niistä monista, joissa olen asunut:
- omakotitaloissa maalla sekä kaupungissa
- kommuunissa vanhassa kerrostalossa
- lukuisissa kerrostaloasunnoissa
- rivitalossa, juuri oman maun mukaan remontoidussa

Neljä lempiruokaani:
- juustot (voisin elää juustoilla)
- ruisleipä
- salaatit
- kunnon pihvi

Neljä tv-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
- Sopranos
- Vikatikki (uppoaa ja kunnolla, tosin taisiko jo loppua)
- Joka kodin asuntomarkkinat
- Simpsons

Missä haluaisin olla juuri nyt:
- kirpparitaivaassa, jossa tekisi uskomattomia retrolöytöjä
- mökillä saunomassa
- jossain tosi kaukana ja lämpimässä
- kokovartalohieronnassa

Kylmenevää säätä kohti

Lämmintä pipoa tarvitaan. Rowan Country suorastaan vaati tulla omaksi. Ei jättänyt rauhaan, yön yli mietittyä se oli pakko käydä hakemassa kotiin.

Essu ja muuta

Esiliinan löytäminen kirppikseltä on hurmoksellista. Etenkin näin ihanan! Tunikamallinen, selästä avoin ja parilla napilla kiinnitettävä. Tätä voisi käyttää puseron päällä tarvittaessa päällispuseron tapaan. Ihanaa kunnon puuvillaa, värit iloiset ja taskuihin mahtuu tarvittaessa kaikenlaista. Käden pituus rajoitti kuvattavan alueen kokoa, tässä ylä- ja alaosa erikseen.

Essu osallistui kaalipadan tekoon:


Päivä ilman kutomista on turhaa... Tänään valmistui pienenpieni pipo Novitan Foxy-langasta. Ihana karvalakki pikkuiseen päähän. Pari ystävää saa syysvauvat, sellaiseen siis tämäkin.
Kuvausmallina rakas ystäväni lapsuudesta :)

Tietokoneellaistumisnäkymä

Kyllä nämä nykyajan tietokoneet on niin käteviä ja näppärän pieniä, kun niillä voi vallata mieleisensä paikan kotoa. Minulla se on keittiön pöytä. Tai siis osa siitä, loppu pöydästä toimittaa milloin mitäkin virkaa. Mutta virallisen ruokapöydän rooli on se sivurooli. Useimmiten tässä istutaan ja työskennellään tahi ihaillaan jotain blogia ;). Tässä työskentelypaikassa on luksusta ikkuna heti vieressä.

Ikkunasta näkee pieneen puutarhaan eli takapihalle. Kesällä ikkunan melkein uhkasi peittää kelloköynnös, joka kasvoi naapurin puolelta. Ilmeisesti hyvä naapurirajat ylittävä ystävyytemme versoi konkreettisestikin. No, täältä puolen aitaa kasvaa kärhöt sinne.




Nyt vaan on halla nappaissut köynnökset. Taitaa olla aika viritellä kohta talvivalot. Ei ne oikeesti ole mitään pelkkiä jouluvaloja - meilläpäin niitä pidetään koko pimeä aika!

Punaista

Amerikan pastillit on just parhaita!

Jokunen viikko sitten valmistuneet perussukat 7veljeksestä. Piti verestellä, miten se sukka oikeen tehdäänkään.

Aurinkosukantekele

Tämä lauantai oli kaunis ja aurinkoinen. Valo leikki kivasti tilkkupeitolla.


Aloitin kutomaan sukkia viluisille varpailleni, lankana Austerman Step ja kolmosen puikot. Käsialani on aika napakkaa, onneksi en joutunut ottamaan 2,5 puikkoja - kamalan pienet ne. Kovin on luikasta lankaa hyppysissä.
Tykkään kovasti langasta, ihanat vihertävän ja punaisen sävyt.

Täti vihreä

Olen löytänyt sisäisen vihreyteni. Vihreä kuului pitkään niihin väreihin, joita en ole voinut kuvitella päälleni. Kuluneena kesänä väri ei vain jättänyt rauhaan, vaan oli pakko taipua ostamaan vihreä pusero. Ja sitä on seurannut jo monta tietoista vihreää valintaa.

Kutomisvimmassani vihreää päätyi päähänikin:


Lankana vihreä Novita Aino, 5,5mm puikoilla, menekki arviolta n. 70g, ohje Lauran Blogista.
Ohje oli selkeä seurata. Vihreä lanka sopii hyvin tähän malliin, jotenkin 'lehtevä' fiilis tässä.

Tänään pipo pääsi ulkoilemaan, kuvassa näkyvät ruusupuskat saivat tuta leikkurista.

Roomassa...

...ei voi välttyä kokemasta olevansa vain osa jatkumoa. Joka paikassa historia läsnä, elämän jäljet, aivan mieletön tunnelma. Roomaan jäi kova hinku takaisin.

Kesän kuumimpaan aikaan eli heinäkuussa lomailevana joutui sietämään tungosta ja väenpaljoutta, mutta onneksi hyvää, raikasta vettä lorisi juomapulloon kadun varsilta. Kuvia tuli otettua valtavasti.






Reissun kruunasi uskomaton yhteensattuma loman ajankohtaan sopien. Genesis livenä! Vieläpä ilmaiseksi! Colosseumin vieressä sijaitseva Circus Maximus mahdutti arviolta 500 000 ihmistä paikan päälle. Kolme tuntia etuajassa alueelle saapumisella pääsi vielä istumaan kohtalaisen etuosaan aluetta, korkealle rinteelle. Sieltä näki hyvin lavalle.

Toisena biisinä rävähti No son of mine, tämä tyttö oli silmät kyynelissä. Uskomatonta. Koko kokemus.

Saapui syys'...

...ja loppui vihdoin jahkailu tämän blogin pystyttämisestä. Kaikenlaisia ideoita päässäni, joita tehnyt mieli laittaa kuin mustaa valkoiselle. Kai minussakin on keräilijän ja kirjailijan vikaa. Hippusen verran.

Olen jo jonkin aikaa seuraillut mitä ihanimpia, luovia ja kauniita tuotoksia - blogien maailmaa - ja tuntuu siltä kuin kauneudentajuisia ihmisiä olisi maailma pullollaan :)

Tarkoituksenani lienee säilöä kauniita hetkiä ja käsillä tekemisen riemua. Elämää!