Aurinkoinen keskiviikko

Tänään olen tehnyt sitä sun tätä. Ulkoilin kauppareissun verran ja tein vähän lumitöitä. Etäopiskelua. Kirjallisia töitä on monta työn alla. Lisäksi pitäisi suomentaa yksi englanninkielinen artikkeli huomiseksi. Lounaaksi puuroa, jonka kaveriksi kaivoin pakkasesta omenahilloketta. Hyvää. Samalla orientoiduin opintojeni viimeiseen tenttikirjaan! Ihana vaihe menossa.

Hetken mielijohteesta kaivoin kangasmerestä ehdokkaita isoihin tyynynpäällisiin. Näistä tulisi aika kivat tilkut....

Ihana viikonloppu

Lauantai ilahdutti kauniilla ulkoilusäällä!
Viikonloppuna tulee rentouduttua totaalisesti. Riittää, että saa edes jotain aikaiseksi. Tosin olisi pitänyt tehdä yhtä sun toista, mutta mukava olo vetää aina pidemmän korren. Ehtiihän sitä lukea tenttiin vielä huomennakin, ja keskeneräiset asiat ovat jo odottaneetkin eikä niillä ole siis hätää.

Kanniskeltuja

Tämäpä hauska juttu - esitellä laukun sisältöä. Omiansa esittelivät mm. Liivia ja Minja.

Tykkään kovasti laukuista - niitä ei voi olla liikaa. En osaa ostaa kenkiä kuin tarpeeseen (jalkani ovat ronkelit) joten perinaisellista kenkäaddiktia minusta ei saa. Laukku on helppo kohde intohimoille, siis.

Viime viikkoina olen kanniskellut Espritin pientä näppärää veskaa. Sinne mahtuu kaikki olennainen - loput (eväät jne.) kulkevat mukana pankin lahjoittamassa käytännöllisessä isossa markiisikassissa.

Laukussa kulkee vakiona ainakin kalenteri, (kuitteja pursuava) rahapussi, kyniä, sekalaisia tukanlaittotarvikkeita, huulirasvoja ja -punia ja meikkipuuteri. Kännykän ja avaimet sullon yleensä takin taskuihin.

Viime aikoina mukana on seurannut käsirasva pelastaakseen käteni, ja Sadolinin Maailman värien Nepal-sarjan kortit. Jospa joskus löytyisi Se Oikea tapetti olohuoneeseen?

Nallerouva

Tämä nallerouva tykkää kutoa, kuten kuvasta näkyy. Aika tuuriluontoisesti, aina silloin kuin huvittaa. Sen tekemisiä leimaa se, että se innostuu asiasta aina tosissaan, ja pahimmillaan on monta projektia kesken.
-Tämä pätee siis mitä suurimmassa määrin minuun :)

Tuntuu joskus siltä, että päässäni on kaameasti ideoita, joihin olen ehkä jo haalinut materiaaliakin. Sitä odottaa sitä oikeaa hetkeä tarttua siihen juttuun. Jotkut asiat paljastuvat ajan kanssa sellaisiksi, että niitä on kiva vaan suunnitella.

Hyvä esimerkki mielessä ajan kanssa parantuvasta ideasta on iso tilkkupeitto meidän sänkyyn. Kankaat taitavat olla jo kasassa, suurin osa leikattuna. Hypistelen aika ajoin niitä, odottaen kait sopivaa vaihetta tekemiseen.

Tykkään tuosta nallesta. Se on itse teininä tehty kansalaisopiston kurssilla. Puuvillateddyä ja sisällä puulastua tai jotain sellaista. Ei mihinkään lasten leikkeihin, koristeeksi vain.



Nallen päässä oleva hattu on menossa lahjaksi pienelle neidille.

Näpertelyä

Ihana ommella jotain pientä ja nopeaa.
Olen se 'ikävä täti', jolta saa niitä pehmeitä paketteja :D

Pieni uusi ihminen

Lapsi ei ole mikään pelastaja,
ei unelma, väline tai vakuutus.
Hän ei ole pylväs, turva tai nojapuu.

Kun lapsi tulee,
hänelle pitäisi olla
vedoton, painoton, rasitteeton paikka
että hän voisi alusta asti olla
ylimääräinen ja oma,
vieressä kasvava mutta vieras,
erillinen eikä osa.

Lapsen tulisi voida leijua lapsuus
ja laskeutua sitten omalle paikalleen
kuin muuttolintu,
joka palaa pitkältä matkalta,
asettuu reviiriin
ja aloittaa elämäntehtävän.

-Liisa Laukkarinen

----------

Ystävä synnytti uutta ihanaa elämää viime yönä - pienen tytön.
Onnea isosti koko perheelle!

Onnellinen olen minäkin.

valoa

...syksyn pimeyteen, lohtua surullisiin ajatuksiin. Elämässä voi sattua ihan mitä tahansa.
Tämänpäiväiset uutiset saa mielen hiljaiseksi.

Ruusukkeita

Kiitollisempia ja helppohoitoisempia pihan kaunistajia ei liene.