Lintuset valvovat pienen tytön unta. Kaava lintuihin löytyy Joelle Hoversonin Last-minute Patchwork + Quilted Gifts -kirjasta (piti tilata vartavasten). Kankaina puuvillaa reippaissa väreissä. Korallikanukan oksista taivuteltu kranssi päätyi mukaan. Tykkään - kunnon värit vaaleassa huoneessa on NAM.
Muistipeli (Prahasta, puuta!) oli naulakon päällä vain kuvauksen ajan - nyt se odottelee yhteisiä pelihetkiä!
Miten lastentavarat onkin niin ihania? Puuta ja kunnon materiaaleja, kiitos; ei soivia rasittavia muovileluja. Kaikista ihanimmat lelut ja tavarat sekä itse tehdyt jutut (kuten lintuset) pitää ainakin säilyttää lapsen kasvaessa aikuiseksi, jos leikkien jälkeen ovat vielä ehjinä. Entä voiko ihania tavaroita olla joskus jo liikaa? ...en suostu uskomaan, vielä.
---
(joo, mä olen kuuluisa siitä, että kaikki on ihanaa.)
18 kommenttia:
Kivoja lintuja ja voi mitkä söpöt jalat aiemmissa kuvissa on! Oma vauvani tuntuu jo niin isolta... Eikä kai vauva enää olekaan vaan taapero.
Herkullisen näköisiä lintuja ja muuta sisustusta vauvalla! Lasten kanssa saa koristaa kotinsa niin kivoilla ja leikkisillä esineillä, ilman lapsia ei kehtaa heittäytyä ihan niin villiksi...
johi, kiitos! Ja riensin heti (kiva kun löytää tiensä...) ihanaan blogiisi; toden totta ne lapset kasvaa. Jännä saada perspektiiviä kun näkee muiden tenavia, että jaaha tuollainen se munkin oma kohta on... Kun nyt vaan ahmisi ja nauttisi näistä hetkistä mitä saa seurata!
ekub, kiitos! Mä tajusin ihan juuri tässä, että hei joskus tytöllä on oma huone (kun muutettais isompaan) ja sitä pääsee sisustamaan! Voih kun on innostavaa! Vihreä vai punainen seinä; Marimekon "viidakkoeläinkangasta" verhoksi? jne.
Tahtois villiintyä!
Ihania! Ja heh, mustakin kaikki on aina ihanaa, ihan kun en toista sanaa edes tietäisi tilalla :)
Suloiset, ihanat linnut! Ja olen niin samaa mieltä puulelujen suhteen. Esikoisellamme oli suurin osa leluista puisia ihanuuksia. Mutta kun lapsi kasvaa ja alkaa itse osallistua aktiivisesti toiveillaan, puulelut jäävät ikävä kyllä vähemmistöön, näin ainakin meillä... elämä on yhtä batmania ja buzz lightyearia, ainakin poikaperheessä :-). Onneksi meillä on pikkuinen taapero myös, jolle voi ostella kaikenlaista suloista :-).
Tosi ihana mobile! Oon törmännyt jossain vastaavaan ohjeeseen ja ottanut talteen, josko saisin joskus tehtyäkin... Ja myös minun vaikea löytää synonyymiä ihanalle ihanalle!
Inkivääri, kiitos :)
momo: tuo on varmasti totta, että vaatimukset lapsen taholta voi kasvaa kun ikää tulee... voi tuntua pahalta kun ei kohtaa omien toiveiden kanssa! Voipi olla että tyttöä ei kiinnostakaan perinteiset tyttöleikit (joihin olis kiva näin äitinä "osallistua")....
maijja, kiitos! Ei muuta kuin lintusia pukkaamaan, sinäkin!
Olipas hauska löytää blogisi, koska minulla on laskettu aika 7.9. Minäkään en ole mikään kauhea muovilelujen ystävä, vaikka tulevan vauvan pinnasängyn yläpuolella muovinen mobile killuukin. Sen kestää, koska se on isoäidin rakkaudella ostama. Soittokappaleena on onneksi Beethovenin Für Elise eikä mitään aikansa elänyttä Tuiki, tuiki tähtöstä :) (esikoinen on aikoinaan laulanut kyseistä laulua niin paljon etten yksinkertaisesti kestä sitä enää).
Katilein, kiitos vierailusta! Mobilet ja soittorasiat on kivoja. Varsinkin jos niihin liittyy tunteita!
Meillä on kaksi soittorasiaa, toinen näkyy tuossa kuvassa (se ruskearaidallinen otus) - molemmat soittaa säveltä Five sleepyheads (mikälie suomeksi?). Toisen soittorasian biisi on vaan lyhyempi. Ja erilainen sointi kummassakin...
Onneksi olkoon Sormustinkukka sinulle ja lapsokaiselle !
Tulee aivan vauvan tuoksu nenään kuvistasi !
Maailman parasta aikaa on saada viettää 24 tuntia vuorokaudessa tämän ihmeellisen ihanuuden kanssa.
Lintumobile on suloinen!
Niih, lasten jutut on niin kivoja, ja meillä aika alkaa olla jo pian ohi. Varsinkin kivoimmille jutuille. Nyt barbit ja sellaiset tunkee tilalle, uuh.
Meillä roikkuu intiaanien unisieppari pinnasängyn yllä. Lastentavarat ovat ihania, mutta odotapa kun niitä lojuu pitkin lattiaa ja niihin kompastelee samalla, kun lapsi roikkuu puntissa ja ruoka kiehuu hellalla... :-)
Kiitos teille kaikille kommenteista ja onnentoivotuksista!
Kyllä mä koitan nyt imeä täysillä muistoihini, luihin ja ytimiin asti, kaikkea tätä. Niin että keho muistaisi miltä pieni vauva tuntuu sylissä, silmät miltä näyttää riemukkaat hymyt, korvat miltä kuulostaa kujertelu. jne.
Myös silloin kun kompastun kipeästi lattialla lojuviin leluihin!
Mulle puolestaan kaikki on hienoa, kuten nämä kivat, värikkäät lintuset. Itse tehdyt jutut ovat kyllä parhaita ja persoonallisimpia.
Suloinen mobile ja muutenkin kaunis vauvannurkkaus!
onpas mainioita lintuja.. kyllä lasten kelpaa katsella noin ihania lintuja.. vaikka lapsia ei minulla ole.. olen hulluna lasten puuleluihin ym.. ihaniin!! :)
Suloisia ovat lintuset!
Kyllä tavaraa voi olla liikaa...ainakin meillä kellaripursua ja sisätilat ja kaikki. Joskus todella suutunkin ja mietin mihin niitä kaikkia tarvitaan...olen ihan tietoisesti vähentänyt viimaikana kulutusta ja tavaranhamstraamista. Tarpeettomia tavaroita myytiin tuossa kevään alussa huutonetissä.
Täällä käydään todistettavasti vaikka paikka on hiljainen kuin mikä :)
Senja, ainahan voi keksiä jonkin "tekosyyn" ostaa ihania lastentavaroita! Itselleen tai lapsihaavetta varten ;)
Krista, tavaran kertymisen mysteeri on jo tuttu dilemma :) Onneksi on lastentarvikekirppikset jne keksitty.
Lähetä kommentti